AVRO
01.06.2007, 08:45
Pitipä sitten sattua meikäläisenkin kohdalle, pikku aamupusu tuolla liikenteessä meinaan.
Lähistön naapuri päätti koitella Anjoviksen ja Rankun voimasuhteita... no kyllähän sen tietää. Pääasia ettei kukaan satuttanut ihteään vaikka pikkukolahdus vaan olikin, noi juniorit kun tuntuvat välillä kolhivan itteään ihan nukkuessaankin.
Päästelin aamuäreänä tuota kotisuoraa leppoisasti ja kattelin kun sivutieltä tullaan ns. rehvakkaasti, näkyvyys on hyvä joten meinasin että kaipa se pysähtyy kuten aina ennenkin. Vähän kyllä epäilys hiipi mieleen kun pari autonmittaa ennen risteystä näytti Anjoviksen vauhti pysyvän aika ripeänä ajatellen risteystä ja siinä suoritettavaa ysikymppistä käännöstä... hmmm...
No niin siinä kävi, Anjovis tupsahti etupuskurin vasempaan päätyyn ja siitä vielä vähän eturenkaaseen. Aika tumpsahdus, ja iloisesti poksahti umpio A:sta siruiksi. Rankulla ei edes suunta muuttunut, eikä tömähdystä kummempaa tuntunut. Koolla on kyllä väliä näissäkin hommeleissa, vois sanoa.
Vaunu seis ja ulos ihmettelemään, meni kuin elokuvissa, turvavyö aukes millisekunnissa ja olin ulkona silmää nopeammin. Rankussa ei näkynyt mitään, mutta A:sta oli umpio pashana, lokari rutussa, puskuri kolhiutunut.
Piti oikein kysyä että osuitko tohon mun kotteroon??
Anjoviksessakin oli kyytiläisillä kaikki hyvin, joten mukulat kouluun ja ihmettelemään vaurioita ukon kanssa.
Oli sentään Rankussakin jälkeä, puskurin pää oli painunut ~sentin sisäänpäin ja vanteessa oli pieni naarmu. Lisäksi A:n puskuri oli luovuttanut muovia vanteeseen ja mutterien päihin.
Rengas oli onneksi ehjä, se oli vaan piirtänyt mukavat jäljet A:n lokariin... :)
Näitähän sattuu, monena aamuna olen miettinyt noita sivutieltä tulijoita kun niin vauhdilla tulevat. Sanoinkin ukolle että ite en uskaltais noin vauhdilla tulla, tässä kylätiellä kulkee kumminkin isoja traktoreita ja kuorma-autoja. Semmosen eteen kun ajaa niin voi jo sattua leukaan.
Life sucks, then you die...
Lähistön naapuri päätti koitella Anjoviksen ja Rankun voimasuhteita... no kyllähän sen tietää. Pääasia ettei kukaan satuttanut ihteään vaikka pikkukolahdus vaan olikin, noi juniorit kun tuntuvat välillä kolhivan itteään ihan nukkuessaankin.
Päästelin aamuäreänä tuota kotisuoraa leppoisasti ja kattelin kun sivutieltä tullaan ns. rehvakkaasti, näkyvyys on hyvä joten meinasin että kaipa se pysähtyy kuten aina ennenkin. Vähän kyllä epäilys hiipi mieleen kun pari autonmittaa ennen risteystä näytti Anjoviksen vauhti pysyvän aika ripeänä ajatellen risteystä ja siinä suoritettavaa ysikymppistä käännöstä... hmmm...
No niin siinä kävi, Anjovis tupsahti etupuskurin vasempaan päätyyn ja siitä vielä vähän eturenkaaseen. Aika tumpsahdus, ja iloisesti poksahti umpio A:sta siruiksi. Rankulla ei edes suunta muuttunut, eikä tömähdystä kummempaa tuntunut. Koolla on kyllä väliä näissäkin hommeleissa, vois sanoa.
Vaunu seis ja ulos ihmettelemään, meni kuin elokuvissa, turvavyö aukes millisekunnissa ja olin ulkona silmää nopeammin. Rankussa ei näkynyt mitään, mutta A:sta oli umpio pashana, lokari rutussa, puskuri kolhiutunut.
Piti oikein kysyä että osuitko tohon mun kotteroon??
Anjoviksessakin oli kyytiläisillä kaikki hyvin, joten mukulat kouluun ja ihmettelemään vaurioita ukon kanssa.
Oli sentään Rankussakin jälkeä, puskurin pää oli painunut ~sentin sisäänpäin ja vanteessa oli pieni naarmu. Lisäksi A:n puskuri oli luovuttanut muovia vanteeseen ja mutterien päihin.
Rengas oli onneksi ehjä, se oli vaan piirtänyt mukavat jäljet A:n lokariin... :)
Näitähän sattuu, monena aamuna olen miettinyt noita sivutieltä tulijoita kun niin vauhdilla tulevat. Sanoinkin ukolle että ite en uskaltais noin vauhdilla tulla, tässä kylätiellä kulkee kumminkin isoja traktoreita ja kuorma-autoja. Semmosen eteen kun ajaa niin voi jo sattua leukaan.
Life sucks, then you die...