23.02.2006, 17:26
Vanha mutta..
Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä, joka asui kaukana
kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa.
Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä -autonmoottorin, joka toimii
paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla.
Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan
kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle.
Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...
Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe
lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi
astiat..
- Minä en tiskaa,
se on akkojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en
tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla,
ei oo mun vuoro, kimitti tytär.
Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi.Lopulta perhe päätti, että
jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan.. Se, joka
ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan.
Perhe riisuutui ja asettui makuulle
keittiön lattialle...
Keksijä huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa..
Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Keksijä
nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadan
metrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.
Keksijä saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut
avaamaan.
Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi
oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki
talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa.
Hän päätti kuitenkin kysyä apua.
- Anteeksi, olisiko teillä lainata
vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle?
- Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.
Keksijä
kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä.
Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvän
näköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen
mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida
napautti
tytärtä.
Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että
autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta
etsintä päättyi edelleen tuloksetta.
Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan
mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti perheen äitiäkin.
Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä
on kanisteri.Keksijä kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä
mitään haeskeli. Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut.
Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön.
Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa
erikoisuuden.
- Olisikohan täällä josain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.
Silloin perheen isä nousi
pystyyn ja karjaisi:
- Ei saatana, minä tiskaan!
Note! This message was posted anonymously!
Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä, joka asui kaukana
kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa.
Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä -autonmoottorin, joka toimii
paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla.
Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan
kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle.
Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...
Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe
lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi
astiat..
- Minä en tiskaa,
se on akkojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en
tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla,
ei oo mun vuoro, kimitti tytär.
Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi.Lopulta perhe päätti, että
jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan.. Se, joka
ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan.
Perhe riisuutui ja asettui makuulle
keittiön lattialle...
Keksijä huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa..
Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Keksijä
nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadan
metrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.
Keksijä saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut
avaamaan.
Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi
oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki
talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa.
Hän päätti kuitenkin kysyä apua.
- Anteeksi, olisiko teillä lainata
vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle?
- Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.
Keksijä
kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä.
Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvän
näköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen
mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida
napautti
tytärtä.
Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että
autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta
etsintä päättyi edelleen tuloksetta.
Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan
mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti perheen äitiäkin.
Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä
on kanisteri.Keksijä kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä
mitään haeskeli. Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut.
Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön.
Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa
erikoisuuden.
- Olisikohan täällä josain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.
Silloin perheen isä nousi
pystyyn ja karjaisi:
- Ei saatana, minä tiskaan!
Note! This message was posted anonymously!