kivinen
09.12.2005, 19:26
Meinasin jo kirjottaa tonne tekniikka-osioon, mutta tännehän nää paskanjauhannat kuuluu. Älä lue, jos olet tosissasi.
Off-topic perjantailegenda:
Tarkan markan miehet ovat vähän sellainen katoavaan suuntaan oleva ihmislaji. He ovat niitä, jotka ovat kärsineet eniten €uroon siirtymisestä. Ei niinkään sen takia, että hinnat olisivat juuri heidän elämänalallaan nouseet enemmän kuin muilla, vaan siksi, että muu maailma on ajanut heistä tavallaan ohitse. Enää ei voida edes kirpputoreilla tinkiä markka kerrassaan, vaan pienin yksikkö onkin kuusi markkaa. Toki jotkut näistä katoavan ihmislajin edustajista ovat yrittäneet tinkiä senteissä, mutta ovat kompastuneet siihen, että kanssaeläjillä ei ole ollut enää sopivia vaihtorahoja.
Turhautumistaan ovat monet tämän ihmislajin edustajat syrjäytyneet aiemmista puuhistaan ja joutuneet, monet pakon edessä, luopumaan Suomen pula-ajalta peräisin olevasta elämäntyylistään. Jotkut, kaikkein sitkeimmät ja elinvoimaisimmat, koittavat kuitenkin hyötyä muuttuneen rahamaailman käänteistä. Nämä yksilöt luottavat siihen, että suuri osa, varsinkin vanhemmista ihmisistä, elävät vieläkin €urosokeudessa. Heidän ajatusmaailmaansa kuuluu se, että kanssaeläjä saattaa harhautua heidän päättäväisestä tinkimistyylistään ja siten he voivat €urosokeuden luoman edun varjolla saada tingittyä tavaransa jopa halvemmalla kuin kultaisena menneen markan aikana. He ovat juuri se ihmisryhmä, joka ”tarjoaa tonnin” mistä vain, vaikka pyynti olisikin kuusi.
Tinkimisen ohella tarkan markan miehen luonteenpiirteisiin kuuluu toisaalta päälaelleen kääntynyt käyttäytymismalli, jonka mukaan ei olkaan niin tärkeää, paljonko hän joutui tavarasta maksamaan, vaan se että myyjä ei vain saanut voittoa. Toisilla lajin edustajista luonteenpiirre ilmentyy laimeampana, kun taas toisilla se on lähes pakkomielteen tasolla, aivan kuten tinkiminenkin. Vakavimmin piirre ilmentyy, jos myyjäksi sattuu tuttu, ei niinkään kaveri, vaan hieman etäisempi, mieluiten naapuri. Siinä vaiheessa ei ole enää markasta pienintäkään tarkkaa, kun naapuri on myymässä vaikkapa mieluisaa autoa. Syyksi kelpaa mikä tahansa: Väri on väärä tai jopa auton kilometrit voivat olla liian vähäiset. Syy löytyy ja autosta maksetaan mitä vain, kunhan vain naapuri ei pääse omastaan eroon, mutta joutuu näkemään, että samanlainen ostettiin. Tämän jälkeen on tarkkaan vahdittava, että naapuri ei pääse lähellekään autoa. Samanalaisen omistanuthan voisi löytää autosta jotakin vikaa, jota myynnissä olevassa autossa ei ole.
Sattuipa tuon ihmislajin edustaja kerran Alanmiehen harrastepajan pihaan. Oli mies huomannut, että tuolla varmasti rakennetaan kaikenlaista, enemmän ja vähemmän tähän maailmaan sopivaa. Mies oli juuri käynyt viereisellä konepurkaamolla kyselemässä apurunkoa traktorinsa nostolaitteeseen. Olihan sellainenkin löytynyt, mutta mies ei sanojensa mukaan ollut saanut sitä sopivaan hintaan. Eihän käytetystä laitteesta voi juuri mitään maksaa, vaikka se ei käytössä edes juuri kulu. Mies näki mielessään loistavan idean: Kätevä Alanmieshän voisi nopesti sellaisen laitteen hänelle rakentaa, ihan tässä odotellessa, eikä varmasti osaisi siitä pyytää palkkaakaan. Laittoipa mies vielä ovelasti sanojensa lomaan syötiksi preesenssin konditionaalin: Jos sellaisen tekisit, niitä varmasti menisi useampia. Pohjimmiltaan tarkoituksena oli tietenkin saada ilmainen prototyyppi ja muut maksaisivat senkin edestä. Jälkeenpäin voisi vielä päästä sanomaan, että ilmaiseksi se on tämäkin saatu, hölmöt niistä maksaa.
Alanmies kuitenkin huomasi mielestään melko laimean vedätysyrityksen ja kertoi kohteliaasti tekevänsä vain omia hommiaan. Mies ei kuitenkaan luovuttanut, vaan ajatteli Alanmiehen olevan samaa maata hänen kanssaan. Tästä johtuen hän päätti vielä varmistaa, että Alanmies oli ymmärtänyt hänen tarkoitusperänsä. Huono puoli asiassa oli se, että mies vain kaivoi kuoppaansa syvemmäksi sanomalla: Olisinhan minä ostanut tuolta konepurkamoltakin sen apurungon, mutta kun minä olen nuuka rahoistani. Minä ajattelin, että saahan sellaisen jostain muualta halvemmalla. Tässä vaiheessa Alanmiestä alkoi tilanne jo hieman sylettämään ja hänen oli jo pakko kysyä: No, meinasitko täältä saada sellaisen ilmasiksi?
Tarkan markan mies huomasi suurinpiirtein siinä vaiheessa tulleensa tyystin väärään paikkaan kun yhtä epämiellyttävää kysymystä seurasi toinen. Muunmuuassa kysymys: Ootko ikinä laskenut paljonko sulla kuluu aikaa ja bensaa tossa sun Skodassa kun sä metsästät sitä kympin halvempaa osaa? ei miellyttänyt miestä lainkaan. Kuinka hän oli voinut näin erehtyä? Eikö rahoistaan huolta pitäviä ihmisiä ollut Suomessa jäljellä enää lainkaan?
www.alanmiehet.com #1
Edited by - kivinen on 10/12/2005 20:39:11
Off-topic perjantailegenda:
Tarkan markan miehet ovat vähän sellainen katoavaan suuntaan oleva ihmislaji. He ovat niitä, jotka ovat kärsineet eniten €uroon siirtymisestä. Ei niinkään sen takia, että hinnat olisivat juuri heidän elämänalallaan nouseet enemmän kuin muilla, vaan siksi, että muu maailma on ajanut heistä tavallaan ohitse. Enää ei voida edes kirpputoreilla tinkiä markka kerrassaan, vaan pienin yksikkö onkin kuusi markkaa. Toki jotkut näistä katoavan ihmislajin edustajista ovat yrittäneet tinkiä senteissä, mutta ovat kompastuneet siihen, että kanssaeläjillä ei ole ollut enää sopivia vaihtorahoja.
Turhautumistaan ovat monet tämän ihmislajin edustajat syrjäytyneet aiemmista puuhistaan ja joutuneet, monet pakon edessä, luopumaan Suomen pula-ajalta peräisin olevasta elämäntyylistään. Jotkut, kaikkein sitkeimmät ja elinvoimaisimmat, koittavat kuitenkin hyötyä muuttuneen rahamaailman käänteistä. Nämä yksilöt luottavat siihen, että suuri osa, varsinkin vanhemmista ihmisistä, elävät vieläkin €urosokeudessa. Heidän ajatusmaailmaansa kuuluu se, että kanssaeläjä saattaa harhautua heidän päättäväisestä tinkimistyylistään ja siten he voivat €urosokeuden luoman edun varjolla saada tingittyä tavaransa jopa halvemmalla kuin kultaisena menneen markan aikana. He ovat juuri se ihmisryhmä, joka ”tarjoaa tonnin” mistä vain, vaikka pyynti olisikin kuusi.
Tinkimisen ohella tarkan markan miehen luonteenpiirteisiin kuuluu toisaalta päälaelleen kääntynyt käyttäytymismalli, jonka mukaan ei olkaan niin tärkeää, paljonko hän joutui tavarasta maksamaan, vaan se että myyjä ei vain saanut voittoa. Toisilla lajin edustajista luonteenpiirre ilmentyy laimeampana, kun taas toisilla se on lähes pakkomielteen tasolla, aivan kuten tinkiminenkin. Vakavimmin piirre ilmentyy, jos myyjäksi sattuu tuttu, ei niinkään kaveri, vaan hieman etäisempi, mieluiten naapuri. Siinä vaiheessa ei ole enää markasta pienintäkään tarkkaa, kun naapuri on myymässä vaikkapa mieluisaa autoa. Syyksi kelpaa mikä tahansa: Väri on väärä tai jopa auton kilometrit voivat olla liian vähäiset. Syy löytyy ja autosta maksetaan mitä vain, kunhan vain naapuri ei pääse omastaan eroon, mutta joutuu näkemään, että samanlainen ostettiin. Tämän jälkeen on tarkkaan vahdittava, että naapuri ei pääse lähellekään autoa. Samanalaisen omistanuthan voisi löytää autosta jotakin vikaa, jota myynnissä olevassa autossa ei ole.
Sattuipa tuon ihmislajin edustaja kerran Alanmiehen harrastepajan pihaan. Oli mies huomannut, että tuolla varmasti rakennetaan kaikenlaista, enemmän ja vähemmän tähän maailmaan sopivaa. Mies oli juuri käynyt viereisellä konepurkaamolla kyselemässä apurunkoa traktorinsa nostolaitteeseen. Olihan sellainenkin löytynyt, mutta mies ei sanojensa mukaan ollut saanut sitä sopivaan hintaan. Eihän käytetystä laitteesta voi juuri mitään maksaa, vaikka se ei käytössä edes juuri kulu. Mies näki mielessään loistavan idean: Kätevä Alanmieshän voisi nopesti sellaisen laitteen hänelle rakentaa, ihan tässä odotellessa, eikä varmasti osaisi siitä pyytää palkkaakaan. Laittoipa mies vielä ovelasti sanojensa lomaan syötiksi preesenssin konditionaalin: Jos sellaisen tekisit, niitä varmasti menisi useampia. Pohjimmiltaan tarkoituksena oli tietenkin saada ilmainen prototyyppi ja muut maksaisivat senkin edestä. Jälkeenpäin voisi vielä päästä sanomaan, että ilmaiseksi se on tämäkin saatu, hölmöt niistä maksaa.
Alanmies kuitenkin huomasi mielestään melko laimean vedätysyrityksen ja kertoi kohteliaasti tekevänsä vain omia hommiaan. Mies ei kuitenkaan luovuttanut, vaan ajatteli Alanmiehen olevan samaa maata hänen kanssaan. Tästä johtuen hän päätti vielä varmistaa, että Alanmies oli ymmärtänyt hänen tarkoitusperänsä. Huono puoli asiassa oli se, että mies vain kaivoi kuoppaansa syvemmäksi sanomalla: Olisinhan minä ostanut tuolta konepurkamoltakin sen apurungon, mutta kun minä olen nuuka rahoistani. Minä ajattelin, että saahan sellaisen jostain muualta halvemmalla. Tässä vaiheessa Alanmiestä alkoi tilanne jo hieman sylettämään ja hänen oli jo pakko kysyä: No, meinasitko täältä saada sellaisen ilmasiksi?
Tarkan markan mies huomasi suurinpiirtein siinä vaiheessa tulleensa tyystin väärään paikkaan kun yhtä epämiellyttävää kysymystä seurasi toinen. Muunmuuassa kysymys: Ootko ikinä laskenut paljonko sulla kuluu aikaa ja bensaa tossa sun Skodassa kun sä metsästät sitä kympin halvempaa osaa? ei miellyttänyt miestä lainkaan. Kuinka hän oli voinut näin erehtyä? Eikö rahoistaan huolta pitäviä ihmisiä ollut Suomessa jäljellä enää lainkaan?
www.alanmiehet.com #1
Edited by - kivinen on 10/12/2005 20:39:11