vilvaini
15.10.2018, 07:46
Jossain threadissa vilahti pyyntö, että lisää series-projekteja. No tässä ainakin yksi.
Kyseessä on siis -68 vuosimallin 2A. Moottorina on toimii ikilaiska ja pirteä 2,25 D roverin diesel. Auto löytyi Etelä-Suomesta 2017 joulun alla, josta se sitten lavetilla siirrettiin pohjoiseen.
Auto oli kerennyt seisoa ~15 vuotta, ennen kuin se minun omistukseen päätyi. Runko oli nähnyt parhaat päivänsä jo ajat sitten, mutta moottori pyörähti vauhtipyörän päästä käsin, joten toivoa oli.
Lähtötilanne:
-Runko laho siinä kohdin, missä sitä oli jäljellä
-Kytkin jumissa
-Jarrut kadonneet
-Sisustasta puutui penkit ja se oli roiskittu vihreäksi, takaikkunoita myöten.
-katto näyttää kuin sen päältä olisi laskettu liukumäkeä. (Ja näyttää edelleen. Jos jollain olisi myynnissä peltiosia, niin olen TODELLA kiinnostunut)
-sähköt aivan jotain käsittämätöntä.
+moottori tuntui liikkuvan
+pellit on alumiinia.
+Hyvät kesärenkaat, joilla ei todellisuudessa ollut mitään käyttöä, kun nappulat piti saada.
+No onhan se kumminkin Land Rover.
Joulun välipäivät (ja vähän aattoakin) vietetiin tiukasti tallissa. Moottoria elvyteltiin, jarruja heräteltiin henkiin, kytkin uusittiin.
Moottorin elvytys tuotti monenlaista "iloa". Sähkö kulkusuunta oli hieman ollut jollekkin epäselvä, kun virta- ja maakaapeli tulivat molemmat samaan napaan startissa. Tämä vika paikantui savun saattelemana. Startti kuitenkin pyörähti iloisesti, kunhan johtojen päätepistetä hieman korjailtiin. Käyntisavuista ei kuitenkaan ollut mitään tietoa. CAV:in ruiskutuspumppu käytettiin pöydällä, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lopulta useiden ilmausyritysten jälkeen alkoi pakarin tiivisteen välistä nousta lupaava savu ja vanha dieseli pärähtikin tulille. Näin sivumennen sanoen, käynnistymisvaikeuksia ei ole tämän jälkeen ilmennyt. -30 asteen pakkasessakin kone heräsi reilun hehkutuksen jälkeen, kuin palmun alta.
Savua kyllä sitten riitti. Niin paljon, ettei tallissa voinut olla. Sekin loppui kunhan hoksattiin, että pumpun ajoitus oli käännetty niin myöhäiseksi, kuin on mahdollista. No mehän laitettiin vastakkaiseen laitaan ja savut loppu.
Jarru- ja kytkinremonttia sitten loppu loma, mutta varsinainen savotta alkoi joskus helmikuun tiennoilla. Autoa kuitenkin päästiin kokeilemaan tässä välissä ja todetiin, että neliveto ei pelaa. FAG. Syy löytyikin hyvin nopeasti, kun irroitin etuvetarit murikan irroitusta varten. Vasemmalta puolelta tuli vetari ilman booreja. 10cm palanen löytyi myöhemmin tasauspyörästöstä.
Helmikuussa purettiin autosta kaikki pois rungon päältä. Akselit irroitettiin ja runko nostettiin kärryyn ja ajettiin hiekkapuhallukseen. Hiekkapuhalluksen jälkeen todettiin, että runko on todellakin laho joka kohdasta. Epätoivo hiipi otsalle, mutta eipä se auttanut kuin alkaa leikkaamaan peltiä ja hitsaamaan. Positiivista oli, että turhia muotoja ei ollut, vaan kaikki oli palkkirakennetta. Työ eteni kuitenkin suhteellisen nopeaa. Peltiä kului 2,5 m^2 ja lankaa tarvittava määrä. Hitsattu runko maalatiin pari kertaa epoksi- ja polyuretaanimaaleilla. Ainoa korotus, mikä autoon tehtiin, oli takimmaisten henkselien jatkaminen, jotta auto saatiin suoraan.
Akselit takaisin runkoon joskus kesäkuussa (haave juhannusleimasta oli haihtunut jo aikaa sitten). Myös moottori ja laatikko paikalleen. Tässä välissä käytettiin laatikko irti ja vaihdettiin levy, joka olikin valmis vanhainkotiin. Tehtiin myös kaikkea muuta epäkiinnostavaa pikku hommaa.
Kori päätettiin jättää suurimmaksi osaksi koskemattomaksi, koska metsästykausi alkoi painaa uhkaavasti päälle. Maalasimme kuitenkin tuli ja maskin. Elokuussa nostetiin kori takaisin paikalleen ja alettiin kasaamaan hilppeitä paikalleeen. Sähkötkin saatiin toimimaan, mutta vaati useita iltoja ja loputonta yleismittarilla oikean johdon etsintää. Polttoaineanturi, kaikki lamput ja lämpötila-anturi uusittin. Alkuperäinen puhallin sen sijaan toimii ja lämmittää. Sisätilat saivat uuden sisustuksen. Penkit löytyivät romuttamolta Peugot Boxerista tms. Sisustusken kanssa sattui semmonen "erehdys", että "unohdin" äänieristyksen. Lopputulos on, että pitkillä matkoilla Peltorit ovat pakolliset :D. Pitää tehdä asialle jtn talvella.
Syyskuun puolessa välissä kaikki oli paketissa. Uudet rattaat alla. Tilasin Brittanniasta 16" vanteet ja niiden päälle kietaistiin Hankookin Dynapro MT RT03:set.
Katsastusmies oli alkuun varsin nuiva, kun näki auton. Eihän se mikään kaunis olekkaan :D Ilme kyllä kirkastui, kun huomasi, että auto on oikeasti käyty huolella läpi ja ulkomuoto hieman pettää. Leima ekalla yrityksellä ja jarrutkin ekalla polkaisulla lävitte.
Tulevana talvena sitten mahdollisesti maalausta ja muuta mihin nyt rahat riittää.
Kyseessä on siis -68 vuosimallin 2A. Moottorina on toimii ikilaiska ja pirteä 2,25 D roverin diesel. Auto löytyi Etelä-Suomesta 2017 joulun alla, josta se sitten lavetilla siirrettiin pohjoiseen.
Auto oli kerennyt seisoa ~15 vuotta, ennen kuin se minun omistukseen päätyi. Runko oli nähnyt parhaat päivänsä jo ajat sitten, mutta moottori pyörähti vauhtipyörän päästä käsin, joten toivoa oli.
Lähtötilanne:
-Runko laho siinä kohdin, missä sitä oli jäljellä
-Kytkin jumissa
-Jarrut kadonneet
-Sisustasta puutui penkit ja se oli roiskittu vihreäksi, takaikkunoita myöten.
-katto näyttää kuin sen päältä olisi laskettu liukumäkeä. (Ja näyttää edelleen. Jos jollain olisi myynnissä peltiosia, niin olen TODELLA kiinnostunut)
-sähköt aivan jotain käsittämätöntä.
+moottori tuntui liikkuvan
+pellit on alumiinia.
+Hyvät kesärenkaat, joilla ei todellisuudessa ollut mitään käyttöä, kun nappulat piti saada.
+No onhan se kumminkin Land Rover.
Joulun välipäivät (ja vähän aattoakin) vietetiin tiukasti tallissa. Moottoria elvyteltiin, jarruja heräteltiin henkiin, kytkin uusittiin.
Moottorin elvytys tuotti monenlaista "iloa". Sähkö kulkusuunta oli hieman ollut jollekkin epäselvä, kun virta- ja maakaapeli tulivat molemmat samaan napaan startissa. Tämä vika paikantui savun saattelemana. Startti kuitenkin pyörähti iloisesti, kunhan johtojen päätepistetä hieman korjailtiin. Käyntisavuista ei kuitenkaan ollut mitään tietoa. CAV:in ruiskutuspumppu käytettiin pöydällä, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lopulta useiden ilmausyritysten jälkeen alkoi pakarin tiivisteen välistä nousta lupaava savu ja vanha dieseli pärähtikin tulille. Näin sivumennen sanoen, käynnistymisvaikeuksia ei ole tämän jälkeen ilmennyt. -30 asteen pakkasessakin kone heräsi reilun hehkutuksen jälkeen, kuin palmun alta.
Savua kyllä sitten riitti. Niin paljon, ettei tallissa voinut olla. Sekin loppui kunhan hoksattiin, että pumpun ajoitus oli käännetty niin myöhäiseksi, kuin on mahdollista. No mehän laitettiin vastakkaiseen laitaan ja savut loppu.
Jarru- ja kytkinremonttia sitten loppu loma, mutta varsinainen savotta alkoi joskus helmikuun tiennoilla. Autoa kuitenkin päästiin kokeilemaan tässä välissä ja todetiin, että neliveto ei pelaa. FAG. Syy löytyikin hyvin nopeasti, kun irroitin etuvetarit murikan irroitusta varten. Vasemmalta puolelta tuli vetari ilman booreja. 10cm palanen löytyi myöhemmin tasauspyörästöstä.
Helmikuussa purettiin autosta kaikki pois rungon päältä. Akselit irroitettiin ja runko nostettiin kärryyn ja ajettiin hiekkapuhallukseen. Hiekkapuhalluksen jälkeen todettiin, että runko on todellakin laho joka kohdasta. Epätoivo hiipi otsalle, mutta eipä se auttanut kuin alkaa leikkaamaan peltiä ja hitsaamaan. Positiivista oli, että turhia muotoja ei ollut, vaan kaikki oli palkkirakennetta. Työ eteni kuitenkin suhteellisen nopeaa. Peltiä kului 2,5 m^2 ja lankaa tarvittava määrä. Hitsattu runko maalatiin pari kertaa epoksi- ja polyuretaanimaaleilla. Ainoa korotus, mikä autoon tehtiin, oli takimmaisten henkselien jatkaminen, jotta auto saatiin suoraan.
Akselit takaisin runkoon joskus kesäkuussa (haave juhannusleimasta oli haihtunut jo aikaa sitten). Myös moottori ja laatikko paikalleen. Tässä välissä käytettiin laatikko irti ja vaihdettiin levy, joka olikin valmis vanhainkotiin. Tehtiin myös kaikkea muuta epäkiinnostavaa pikku hommaa.
Kori päätettiin jättää suurimmaksi osaksi koskemattomaksi, koska metsästykausi alkoi painaa uhkaavasti päälle. Maalasimme kuitenkin tuli ja maskin. Elokuussa nostetiin kori takaisin paikalleen ja alettiin kasaamaan hilppeitä paikalleeen. Sähkötkin saatiin toimimaan, mutta vaati useita iltoja ja loputonta yleismittarilla oikean johdon etsintää. Polttoaineanturi, kaikki lamput ja lämpötila-anturi uusittin. Alkuperäinen puhallin sen sijaan toimii ja lämmittää. Sisätilat saivat uuden sisustuksen. Penkit löytyivät romuttamolta Peugot Boxerista tms. Sisustusken kanssa sattui semmonen "erehdys", että "unohdin" äänieristyksen. Lopputulos on, että pitkillä matkoilla Peltorit ovat pakolliset :D. Pitää tehdä asialle jtn talvella.
Syyskuun puolessa välissä kaikki oli paketissa. Uudet rattaat alla. Tilasin Brittanniasta 16" vanteet ja niiden päälle kietaistiin Hankookin Dynapro MT RT03:set.
Katsastusmies oli alkuun varsin nuiva, kun näki auton. Eihän se mikään kaunis olekkaan :D Ilme kyllä kirkastui, kun huomasi, että auto on oikeasti käyty huolella läpi ja ulkomuoto hieman pettää. Leima ekalla yrityksellä ja jarrutkin ekalla polkaisulla lävitte.
Tulevana talvena sitten mahdollisesti maalausta ja muuta mihin nyt rahat riittää.