Johtajalla ja sihteerillä oli yhteinen "salainen harrastus", josta he
käyttivät koodinimeä Kirje Anderssonille.
Eräänä päivänä johtaja meni taas sihteerin luokse ja ehdotti, että
kirjoitettaisiin kirje Anderssonille.
Sihteeri vastasi, että nyt ei valitettavasti ole sopiva hetki, koska kirjoituskoneessa on punainen nauha.
Johtaja lähti harmistuneena pois.
Muutamaa päivää myöhemmin sihteeri ilmoitti johtajalle, että kirjoituskoneessa ei ole enää punaista nauhaa, joten ajankohta sopii kirjeen kirjoittamiseksi Anderssonille.
Johtaja ilmoitti myös, että hän kirjoitti jo kirjeen käsin.
Sihteeri harmitteli tapahtunutta ja sanoi, että jos olisi tiennyt asian olevan kiireellinen, se olisi voitu hoitaa suullisesti.
