Nyt kun auringonpilkkujen aiheuttamat häiriöt 27MHz alueella on vähentyneet, on laa-puhelin käypä peli valoisaan aikaankin. PMR:n etuhan on häiriöttömyys, kun sen käyttämän taajuusalueen kantama on niillä tehoilla lyhyt.
Kokeilin Motorolan PMR-puhelimia muutaman kerran autolla liikkuessa, toinen oli kotona pystyasennossa pöydällä. Ajolenkki oli järven ympäri, talo toisella rannalla metsän siimeksessä mäen päällä ja sinne vastarannelle matkaa n. 2km. Muutamia mäkiä matkalla ja niitä jäi väliinkin. Kuuluvuus riitti n. kilometrin etäisyydelle lähes minkälaiseen tahansa kohtaan, mutta sieltä 2km päästä enää vain niistä kohdista, joista oli suora näköyhteys (tai no olihan talo metsässä, mutta ettei ollut mäkiä välissä). Silloinkin kuuluvuus oli jo heikko, ellei mennyt autosta ulos puhumaan.
Motorolan koneessa on vähän turhan tiukka kohinasalpa (ei säädettävissä), eli kun herkälle säädetty käsiskanneri vielä puhui iloisesti, alkoi toinen Motorolan PMR jo pätkiä. Onneksi siinä on salvan ohitusnappi, mutta ikävä kyllä se toimii vasta n. sekunnin viiveellä.
Laa-puhelimella on juteltu kotipihasta naapurikuntiin sujuvasti, eli semmoisia 15-20 kilometrin etäisyyksiä, tosin meidän talo on mäen päällä. Laa päihittää PMR:n lähetysteholla (4W vs. 0.5W) ja antennilla (ulkoantenni peltipinnalla, hyvä maataso vs. kiinteä antenni käden muodostaman maatason varassa) ja kanavien määrällä. Jos PMR-puhelimen laskee kädestään vaikka johonkin telineeseen, joka on ikkunalinjan alapuolella, heikkenee kuuluvuus ikävästi. PMR:n autoteline kannattaa siis asentaa näkyvälle paikalle.
Noista PMR-puhelimista kertyneen kokemuksen mukaan ne on parhaimmillaan alle 1km etäisyyksillä olevien jutteluun. Kilometri on joissakin maastoissa jo liikaa. Jos se riittää safarikäytössä, niin sitten ne lienevät kelpo vehkeet. Maastossa jalkaisin kulkiessa parhaaksi on osoittautunut 68MHz VHF kunnon antennilla ja autossa minulla on PR-27 (40 kanavan FM) laa-kone.
|